Ensimmäinen yö osastolla meni hienosti. Tissiä ja unta ja kauniin vauvan ihmettelyä. 

Sitten alkoi huuto. Syödä vauva ei oikein jaksanut. Minulla nousi huoli. Hormoonipöllyissä itkin ja yritin saada apua ja ymmärrystä. 

Jännitin lääkärin tarkastusta. 

Hoitaja sanoi minulle monta kertaa ja kaikkiin huoliini että nauti siitä vauvasta. Nauti nyt, kohta huomaat että kolme kuukautta meni etkä nauttinut ollenkaan. Tiedän hänen tarkottaneen hyvää, mutta silloin vain syyllistyin siitä. 

Koitti kotiinlähtötarkastus.

Nivuspulsseja ei tuntunut ja sydämestä kuului sivuääni. 

Mentiin sydämen ultraan. Lääkäri ultrasi kauan hiljaa ja sitten selitti minulle jotain sydänviasta. Kaikki meni viuh ohi vain- jäin siihen käsitykseen että meijän vauvalla on joku kaulavaltimon kaventuma ja vauva jää osastolle kymmeneksi päivää. Ainakin näin aluksi. Ainakin. 

Soitin miehelle ja soitin siskolle. Lähin hakemaan omat tavarat synnytysosastolta. Minä kotiutuisin. Vauva ei. Sen piti olla meidän elämän onnellisin päivä ja se oli  kauhein koskaan. 

Itkin vain. Synnytysosastolta lähtiessä hoitaja vielä seurasi minua ovelle ja kävi vielä muistuttamassa. "Muista mitä minä sanoin, nauti siitä vauvasta!"  Itkin lisää. 

Lääkäri selitti miehelleni uudestaan diagnoosin ja pikkuhiljaa alkoi minullekkin selviämään. Vauvalla on AORTAN AHTAUMA. Lääkäri oli selittänyt minulle aijemmin ultranneensa kaulan kohdalta ja  aortassa, päävaltimossa on kaventuma. 

Jouduttaisiin olemaan kymmenen päivää osastolla, koska siinä ajassa duktus (eli se reikä) menee umpeen ja tila voi sen jälkeen huonontua. 

Osastolla seurataan neliraajapaineita ja vointia. 

 

 

 

Jouduimme kotiin yöksi. Vauva jäi sinne. Se tuntui aivan hirveältä. Turvakaukalo lähtikin tyhjänä kotiin ja tarkkaan valkatut kotiutumisvaatteet eivät tulleetkaan käyttöön. Koko sairaalakassilla en olisi tehnyt yhtään mitään. 

Meidän esikoinen, kohta kolme vee halasi ja silitti selästä ja sanoi "Elä murehdi"  Ei kolme vuotiaan pitäisi nähdä tällaista tuskaa. Tuntui pahalta että olin ollut viikon pois ja sitten kun tulin kotiin- olin aivan poissaoleva. Ajatukset oli sairaalassa. 

Aina kun lähdin sairaalaan, tunsin huonoa omaatuntoa kun jätin toisen lapsen kotiin ( rs-virus kausi- sisarukset eivät saaneet vierailla osastolla) ja aina kun olin sairaalassa- tunsin huonoa omaatuntoa kun en ollut isomman kanssa. Vuorottelimme minun miehen kanssa jatkuvasti sairaalalla. 8-21 välillä kokoajan oli jompikumpi Allin luona. Kuvia läheteltiinkin paljon tämän kymmenen päivän aikana. 

 

Osastolla oli tosi ihanat hoitajat ja lääkärit. He hoitivat täydellä sydämellä meijän vauvaa sekä myös meitä vanhempia. 

Kymmenes päivä osastolla saapui. Vointi koko osastojakson oli hyvä, vaikkakin verenpaineet koholla.

Leikkausta suunniteltiin puolen vuoden- vuoden päähän. Kontrolliin tultaisiin kolmen päivän päästä- silloin ultrattaisiin sydän.