Siinä se oli! Kauan odotettu plussa!

Olin jo vähän epätoivoisenakin odottanut meille toista lasta. Kesän alussa lopetin turhan raskaustestien tekemisen, päätin että en tee enää yhtään ja ajattelin että huomaan kyllä sitten ku perse alakaa levitä ja naama kukkimaan- ehkä siinö sivussa vähän mahakin kasvamaan.  Laihdutin 12kg ja aika tutkimuksiinkin jo saatiin. 

Sitten turvotti vaikka kuin reenasin ja päätin varalta tehdä raskaustestin. 

Voi sitä tunnetta <3

 

Meiltä kyseltiin toivotaanko tyttöä vai poikaa. Vastasimme niin kuin kuuluu: "Ei väliä kunhan olisi terve."  Emme tainneet oikeasti ymmärtää lauseen merkitystä vasta kun nyt.

Koitti ensimmäinen ultra, niskapoimu ultra. Luin odotellessa vauva lehteä, jossa sattui olemaan juttu down lapsesta. Ajattelin, että voi kun sulonen.

Täti ultrasi ja mumisi merkittävistä turvotuksista ja tahtoi vielä lääkärin paikalle. Olin pihalla ja itkin ei huudon saattelemana. Kysyin mikä on normaali ja paljonko meidän vauvalla oli. Täti kertoi alle kolmen olevan normaali ja meidän lukeman hurjat 9.0! Täti lohdutti että elähän vielä hätäile, lähetetään teidät sikiötutkimusyksikköön. 

 

En ymmärtänyt mistään mitään. Menin takaisin töihin ja pidättelin itkua, kunnes pomo kysyi ultra kuulumisia, siihen romahdin. Lähdin kotiin ja aloin etsimään netistå tietoa. Kysyin myös eräässä äiti ryhmässä kokemuksia. Suurinosa oli pelottavan armottomia- keskenmenoa, keskeytettyjä, tuskaa ja rankkaa arkea erityislasten kanssa. Tai pelottavimmat kai sieltä alkujärkytyksessä poimi, myöhemmin löysin sieltä myös paljon lohduttavia tekstejä.

Menimme sairaalaan tutkimuksiin viikon päästä ja siellä otettiin istukkanäyte. Mulla oli istukka takaseinämässä ja näyte oli hankala saada. Hoitaja kertoi ennen toimenpidettä että se tuntuu kuin verinäyte otettais.. Olen täysin eri mieltä. Mulla se oli tuskaa. 

Sitten siinä meni viisi viikkoa jännittäessä ja tuskailessa aiheuttaako istykkanäyte keskenmenon.

Olin oman isäni luona sairaalassa kun tulkset tulivat. Hoitaja puhelimessa sanoi, että terve tyttö on tulossa!  Itkin onnesta!

Minua ultrattiin koko raskaus kahden-kolmen viikon välein. Matkan varrelle vauvalle mahtui vaikka mitä. Epäiltiin millon mitäkin sairautta, sydänvikaa, luustosairauksia, lyhytkasvuisuutta. Turvotuksia kävi kasvoilla ja vartalolla ja edelleen pysyi niskassa. 

Loppuvaiheessa raskautta vauva ei oikein kasvanut ja joku notch virtauksissa näkyi. (Vielä tänäkään päivänä kukaan ei ole minulle sitä tarkkaan selittänyt mitä se tarkoittaa) Olimme jälleen kontrolliultrassa rv 37+5, kun lääkäri päätti että jään osastolle käynnistykseen.